Klassisen voimanoston SM-kisa pähkinän kuoressa
Ylitorniossa oli kyllä hienosti järjestetyt kisat! Kiitos kisajärjestäjille.
Eilen kilpailtiin Ylitorniossa klassisen voimanoston SM-kisat, jotka olin hyvin lähellä jättää kokonaan väliin. Vajaa kaksi viikkoa ennen kisaa nimittäin selkä ärtyi tosi pahaan kuntoon. Onneksi Jarkko ja Markku saivat kiputilat helpottamaan viikossa ja uskalsin lähteä kilpailemaan.
Ei edes yhdeksän tunnin autossa istuminen pahentanut selän kuntoa. Matkustin tosin mitä ihmeellisimmissä asennoissa, kun pyrin venyttämään pakaroita, etureisiä ja lonkankoukistajia matkan aikana. Heti perille saavuttuamme kevyt puolen tunnin kävelylenkki ja reilusti dynaamista liikkuvuusharjoittelua piti huolen siitä, ettei paikat jumahtanut.
Painokin putoili ihan mukavaan tahtiin, vaikkakin joutui jälleen olemaan pitkän tovin juomatta ja syömättä suuremmin. Olisin ollut heti aamulla valmis punnitukseen, mutta kisa alkoi vasta klo 14.00 ja punnitus oli siis puolen päivän aikaan. Aamu tuntui tosi pitkältä.. Puolen päivän aikaan olo oli todella nuutunut, päätä särki ja vireystaso oli aika matalalla. Tuntui, ettei riittänyt lainkaan energiaa seurustella kilpakumppanien kanssa, saatikka vastailla kysymyksiin kisafiiliksistä. Siinä vaiheessa epäilyttää muuten koko kyykkääminen! Mutta kun nesteyttää itseään oikealla tavalla ja potkaisee keskushermoston käyntiin kofeiinilla, niin kahdessa tunnissa se olo piristyy kummasti.
Hieman lämmittelyn aloittamista varjosti tosin vatsani, joka reagoi yllättävällä tavalla kevyeen ateriointiin ja juomiseen. Sanotaanko näin, että ehdin käydä vessassa kuusi kertaa ennen kyykkykisan alkamista eikä minulla ollut pissahätä. Epäilen, että tämän aiheutti magnesium, jota olin ottanut aiemmin.
Kyykky
Lämmittely tuntui hyvältä, liikeradat vapaalta ja selkä moitteettomalta.
Kyykyn aloitus 112,5kg oli varman päälle otettu aloitus ja helpolta se tuntui. Kakkosnostoon 117,5kg, mikä sekin liikkui ihan kivasti. Olin asennoitunut koko kisaan rennosti ja halusin lähteä tekemään omaa tulostani. Tiesin, ettei minulla ole asiaa kultamitaliin, mutta hopean häviäminen vaatisi minulta täydellisen epäonnistumisen. Kolmanteen nostoon siis 122,5kg, joka on 2,5kg oman ennätykseni päälle. Ja sehän oli sitten aivan uudenlainen epäonnistuminen. Irrotus tuntui hyvältä, jopa kevyeltä, mutta kun ’squat’ -komennon jälkeen lähdin ottamaan happea sisään ja painamaan kyynärpäitä tangon alle, lähti tanko valumaan selässäni ja putosi taakse siinä seistessäni.
Koskaan aiemmin ei ole näin tapahtunut! Olin ilmeisesti liian pystyssä ja käsieni asento jotenkin pielessä. En ole halunnut katsoa tuota epäonnistunutta suoritusta monesti videolta, ettei siitä jää minulle mitään kammoa. Hurjalta se näytti. Onneksi tajusin päästää otteen irti ajoissa, sillä siinä olisi voinut todella loukata itsensä. Kyllä mulla käsissä vähän tuntuikin siltä, että jotain pääsi ylivenymään, mutta enemmän harmitti, etten päässyt kyykkäämään sitä romua.
Penkki
Penkin aloituspaino pudotettiin 82,5 kiloon varmuuden vuoksi.
Ja se tuli ihan mukavasti kisassa ylös. Seuraavaan 87,5kg, joka epäonnistui kaksi kertaa. Tulos siis vaatimaton 82,5 kiloa. Vähän nostoja sotki kokematon keventäjä, mutta kyllä todellisuudessa oli huonoja myös teknisesti kaksi viimeistä nostoa.
Kyykky ja penkki olivat kisassa ne nostot, joiden ajattelin tuovan kiloja yhteistulokseen, sillä maastaveto on vielä kaukana aiemmasta tasostani. Sen olen hyväksynyt ja asennoitunut siihen, mutta maastavetoon lähdettäessä ei ollut kasassa vasta kuin tasan 200 kiloa.
Maastaveto
Minun entinen vahvuuteni, on valitettavasti nyt se laji, jonka haluaisin jättää kokonaan väliin. Aiemmin olen kovasti odottanut kisan etenevän siihen pisteeseen, että pääsen vetämään maasta, nyt minua ei edes huvita mennä lavalle. Se on inhottava tunne ja vaikea motivoida itseään koko hommaan.
Tästä on päästävä pois ennen kuin seuraavan kerran kisalavalle nousen.
Maastavedon aloitus oli 125kg, sama kuin vuonna 2015 kun ensimmäisen kerran kilpailin klassisessa voimanostossa Kontulan kuntokellarissa. Toiseen 132,5kg, joka sekin nousi, mutta tunsin jo siinä vaikeuksia irrotuksen kanssa. Kolmanteen 137,5kg, joka ei tänä vuonna ole maasta vielä irronnut, eikä irronnut nytkään. Olin päättänyt etten jätä vetoa kesken, mutta vaikka mieleni olisi päättänyt vetää niin kroppa lopettaa. Sumossa on teknisesti nyt niin paljon korjattavaa. En saa jalkoja vedon lähtöön mukaan ja yritän vetää selällä. Tämä näkyy pyllyn nousemisena ja kun se tapahtuu alkaa se veto tuntua selässä. Sitten lopetan. Mulle on tässä viimeisen kahden vuoden aikana ehtinyt kehittyä joku ”ramppikuume” koko vedon kanssa. En uskalla vetää 100 prosenttisesti, pelkään selkäni puolesta. Tässä toinen asia, joka pitää selättää ennen seuraavaa kisaa.
Yhteistulos jäi siis vielä huonommaksi kuin EM-kisassa. En tietenkään ole tyytyväinen. Mutta opin taas jotain ja tiedän mihin asioihin keskitän harjoitteluani jatkossa. Sen voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että kilpaileminen ei tunnu kivalta nyt. En saa siitä enää kiksejä. Hampaankolo alkaa täyttyä, mutta ei positiivisella tavalla. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Nautin edelleen treenaamisesta ja nostamisesta, mutta se palo ei ole paikallaan. Olen ehkä taas odottanut itseltäni liikaa liian nopeasti ja siksi petyn. En tiedä. Nykyään kuitenkin osaan ottaa pettymyksen vastaan ja kehittyä niistä paremmaksi. Tiedän, että mitä enemmän vastoinkäymisiä minulla on, sitä makeammalta se ennätykset rikkova come back tulee tuntumaan. Sitä odotellessa! <3 :)
Elastisen sanoin: ”jos se olis helppoo, kaikki tekis niin.”
Onpa muuten mukavaa maanataina lähteä kahdeksi viikoksi lomalle Jenkkeihin. Saan nollattua tämän tilanteen taas nopeammin ja kun palaan, alkaa taas uusi perusvoimakausi ja heikkouksien vahvistaminen. Lomalla aion salilla tehdä just sen, mitä kullakin kerralla huvittaa. Vetotossut ja painonnosto kengät lähtevät kyllä mukaan.
Mahtavaa viikonloppua kaikille! :)
Kiitos vielä seuráavat tahot:
- Puhdas+
- Nocco
- Fit4You
- Markku Turpeinen
- Jarkko Lyytikkä
- LVK-Team
- Tuomas Kuronen <3
- Tapani Orha
- Well Gym Lahti
- John Seppänen
Täältä noustaan vielä! Mä lupaan, etten aio antaa periksi. Aion nousta täältä vielä omiin ennätyksiin ja lähemmäs kansainvälistä kärkeä, vaikka siinä menisi vuosia.
En osaa luovuttaa.
-Johanna
