Kun urheilija ei ole tyytyväinen omaan toimintaansa

Hyvää maanantaita!

Better Bodies Varsity stripe -trikoot -> www.fit4you.fi

Palasimme juuri Italiasta viettämästä siskoni häitä, viimeiseltä lomareissulta ja katkokselta ennen loppuvuoden tärkeimpiä kisoja.

Nyt olisi 7-8 viikkoa aikaa klassisen penkkipunnerruksen ja voimanoston SM-kisoihin, mutta missä mennään?

Olen kirjoittanut omasta treenaamisesta tai kisoihin valmistautumisesta viimeksi keväällä. Silloin koko alkuvuosi oli hyvin määrätietoista aikaa, tavoitteena pudottaa painoa ja menestyä pykälää pienemmässä painoluokassa EM-kisoissa.

On helppo kirjoittaa tuntemuksiaan ja purkaa ajatuksiaan ”paperille” kun sisällä on järkyttävän suuri motivaatio, oma tavoite on kirkkaana mielessä koko ajan ja tärkeä kilpailupäivä on kalenterissa tulevaisuudessa. Minulla varsinkin se painon pudottaminen 47 kiloon, toi mukanaan niin monia uusia tuntemuksia, voimaannuttavia fiiliksiä siitä kuinka todella onnistuin. Olin hetkellisesti ylpeä omasta toiminnastani ja tietenkin tyytyväinen arvokisamitaliini.

Kevään jälkeen tuntui vaikealta jatkaa ilman niin selkeää ”tavoitetta”. Ilmoittauduin toki klassisen penkkipunnerruksen EM-kisaan, sinnekin alun perin 47 kiloisiin, mutta hyvin nopeasti uuden dieetin aloitettuani tajusin, ettei kehoni vielä ollut palautunut edellisestä. Onnistuin vaihtamaan painoluokkani ylempään 52 kiloon, mutta samalla karisi hieman motivaatio. Tiesin, ettei minun tulostasoni pitäisi riittää mitaliin enää tuossa painoluokassa, mutta koska kyseessä oli kotikisat en halunnut jättää niitä kokonaan väliin. Pronssinen mitali jonka loppuviimeinen sain, tuli siksi että minua kovemmat nostajat jäivät pois viime hetkellä. Noh, mitalit jaetaan kuitenkin niiden kesken, jotka osallistuvat itse kisaan. Ei niitä jaeta tilastojen valossa.

Mikä kilpaurheilijan kesä?

Treenasin tietenkin koko kesän ja olen kehittynyt, mutta sen lisäksi nautin elämästä, kesän festareista, herkuttelin ja nautin alkoholiakin ystävien seurassa useaan otteeseen. En muista koska viimeksi olisin elänyt noin ”löysin rantein”. Syömiset eivät olleet kovin tarkassa ruodussa ja vaikka kaikki treenit tuli tehtyä, saatoin aikaistaa harjoituksia, yhdistää kaksi treeniä tai työntää tulevaa harjoitusta sopimaan paremmin minun muuhun aikatauluuni. (Tämä tietenkin sotkee treeni- ja lepopäivien tarkkaan lasketun rytmin.) Olen juhlinut kahden rakkaan ihmisen häät ja ollut kaasona molemmissa, kuten myös viettänyt kahdet polttarit. Näin HIM:n kaksi kertaa suoraan lavan edestä, molemmat kerrat olivat kokemuksina sellaisia, etten ikinä vaihtaisi niitä pois. Kesäni oli hauska ja täynnä kaikenlaista tapahtumaa.

Ja nyt minulla on huono omatunto siitä. Morkkis kuinka olen laiminlyönyt palautumiseni harjoittelusta, koska treenin jälkeinen yö on tullut roikuttua jonkun lavan reunassa. Kuinka olen syönyt liian vapaasti ja ottanut muutaman extra kilon tämän kesän aikana ja ruokavalinnoillani varmasti myös vaikuttanut omaan palautumiseeni. Moni ei välttämättä edes huomaa kuinka paljon lautaselle valitsema ruoka vaikuttaa palautumiseen, mutta minä huomaan sen. Puhdas, gluteeniton, runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio, jossa ei maitotuotteita ole liikaa, pitää minun kehoni kunnossa ja palauttaa lihaksistoni nopeammin edellisestä harjoituksesta.

Onneksi minulla on kuitenkin käytössä maailman parhaat ja kotimaiset ravintolisät, jotka tukevat palautumistani aina. Tilaa omasi -> www.puhdasplus.fi

Tiedän, että sen kevään rutistuksen jälkeen, kaikkien niiden kieltäytymisten ja kurinalaisuuden jälkeen tämä kaikki tuli varmaan tarpeeseen. Nollasin tilanteen ja annoin mielen levätä, ehkä tämä oli juuri se mitä kehoni kaipasikin? Mutta nyt se saa kuitenkin riittää! En voi sille mitään, että ajatellessani viimeistä puolta vuotta, mietin, kuinka paljon paremmin olisin voinut käyttää sen ajan kehittymiseen. Kuinka paljon olen hidastanut kehitystäni? Painon pudottaminen hidasti omalta osaltaan, sillä siitä palautuminen vei aikaa enemmän kuin kuvittelin, mutta kuinka paljon minä, omilla valinnoillani olen jarruttanut vastaan sen lisäksi?

Tällaisessa itseruoskinnassa sitä nyt sitten mennään. Aikaa klassisen penkin SM-kisaan on vajaa 7 viikkoa ja klassisen voimanoston SM-kisaan vajaa 8 viikkoa – ja se on vähän! Tämä itseeni kohdistuva piiskaaminen on potkinut sisäistä motivaatioitani korkeammalle. Kesä on ohitse ja tiedän mitä haluan. En nauti siitä, että painan näin paljon ja joudun myös oikeasti hieman dieettaamaan tulevia SM-kisoja varten. Tämän vuoden aikana painoni on käynyt alle 47 kilossa. Luulisi että tuo 52 kiloa ei tuottaisi ongelmia, mutta minkäs teet.

Aikaa on vähän, mutta aion käyttää sen nyt niin optimaalisesti kuin vain voin. SM-kisojen menestyksen perusteella jaetaan kuitenkin ensi vuoden maajoukkuepaikat, eikä näitä ole syytä ryssiä. Viime vuoden SM-kisoissa jäin voimanostossa ilman mitalia, se ei tule toistumaan tänä vuonna!

Seuraavat 7-8 viikkoa täyttä höyryä eteenpäin, keskittyen vain vahvemmaksi tulemiseen, oikein syömiseen, lepoon ja lihashuoltoon. Sitten rentoudun treenilomalle maailman parhaan matkakumppanin kanssa. Lähdemme Tuomaksen kanssa heti voimanoston SM-kisojen jälkeen 10. joulukuuta Thaimaaseen kolmeksi viikoksi, viettämään ihan ensimmäistä joulua kahden, ilman sukua ja muuta perhettä.